On siitä jo vuoden päivät, kun on tullut viimeksi hiihdeltyä -siis korkea aika päästä taas suksien päälle. Piti lähteä jäälle jo aikaisemmin mutta monot olivat hukassa. Onnekseni ne kuitenkin kipittivät piilostaan.

Tupulle tämä oli ensimmäinen kerta hiihtämässä, joten tehtiin vain ihan pikkuinen lenkki tutustuessa hommaan. Tupu hoksas yllättävän hyvin hiihdon salat ja välillä jopa vetikin minua perässään. Vähän oli kuitenkin varovaista tuo meidän meno, eikä sitä kyllä helpota yhtään kunnollisten varusteiden puuttuminen. Täytyisi päästä ostamaan kunnon valjaat neidille, mutta nyt nuo vanhatkin saavat luvan kelvata.Oli kyllä tosi hauskaa, mutta tunnelman pilasi toisen sauvan katkeaminen :--DDD (elkääkä epäilkökkään, etten osaisi hiihtää!)

Illalla lähdin myös kokeilemaan meidän puolivalmiita agikeppejä. Nyt vain tungin sähköputket maahan, huomenna täytyisi saada lauta ja askarreltua kepakot kunnon esteeksi. Otin pientä treeniä kahdeksalla kepillä ja pujottelu onnistui tosi energisesti ja mukavasti. Alkuun imutin neidin ettei T aloita taas kahden kepin kiertämistä, mutta lopuksi käännyin itse menosuuntaan ja näytin kädellä oikean välin. Huomasin myös että oikein pujottelua auttaa nopea käskyttäminen jolloin koira ei saa aikaa ajatella virheellisesti.