Vhippii, saatiin kuin saatiinkin taas agiliidot alkamaan. Vuorossa Julian junnujatkot ja paikalla kuusi koirakkoa, joten oli vallan hyvin treeniaikaa. Otin myös Tupun mukaan lenkkeilyn varjolla kun jalka on hyvässä kunnossa. Ja se koira osaa odottaa hiljaa.

Aloiteltiin neljän aidan suoralla, asteittain aina useampi aita peräjälkeen. Kuten on tiedettävissä, tämä meidän neiti J osaa hyvin hienosti olla hyppäämättä esteitä kiertämällä ne tai menemällä ali, mutta tänään piski melkein loisti! Hienosti pomppi suuntaan ja toiseen ja hetkittäin oli jopa katsomatta minua. Edistystä, edistystä.

Seuraavaksi siirryttiin samantyyliselle hyppyharjoitukselle, tällä kertaa peräkkäin olivat aita, pituus ja muuri. Tästä ei sen suurempaa moitittavaa, hehkutuksena Julian jaksavuus viimeisellä kokeilulla: ensin muuri yksittäisenä, pikapalkkaus ja vauhdilla pituuden taakse, pituus+muuri yhteen, palkkaus, siirtyminen aidan taakse ja lopuksi kaikki kolme estettä putkeen. Ja yhtäkään ei kierretty, tiputettu tai muuten vain sählätty!

Kaksi viimeistä pienempää harjoitusta olivat tyyliltään hyvin samanlaisia, ensin kolme hyppyä kolmion muodossa tarkoituksena mennä joko niin, että koira hyppää aina sisältä tai ulkoa. Paljon säätöä oman ohjaamiseni kanssa, mutta saatiin nämäkin liikeradat menemään. Viimeisenä kevennys, kolme putkea peräjälkeen ympyrän muodossa, nooo problems.

Väliajoilla käytiin muutama yksittäinen este, joista huomio keppeihin: aivan upeeta menoa tauosta huolimatta, Julia pujotteli täydet 12 tikkua päästä päähän käskyillä+pienillä käsimerkeillä siten, etten itse peruuttanut!

Vielä loppuhehkutus: molemmat mustat nimittäin leikkivät! Hurmuribretoni Oxy sai tyttöjen päät sekaisin, Julia kiehnäsi poitsun kanssa sisällä ja Tupu vapaana ulkona. Ja jos joku ihmettelee, miksi tämä on hehkutuksen aiheena, selityksenä että nuo eivät koskaan leiki, paitsi keskenään kun sataa ensi lumi. :D