Matkasimme taas pidennetyksi viikonlopuksi Toivakkaan. Koirien kannalta mahtava juttu, kun pääsevät juoksemaan sydämensä kyllyydestä ja nauttimaan luonnon rauhasta.

Torstai
Viime viikonlopun jälkeen ei olla tehty Tupun kanssa kunnolla mitään -sehän tekee täydet neljä tylsää päivää! Tänään koetin viimeisen kerran vanhalla ja vielä lisää helpotetulla metodilla jälkeä, mutta joo. Alustana hyvä pelto, jäljen pituus vajaa 10m ja jokaisella tipuaskeleella oli nami. Nyt se on viralliseti todettu, että Tupu häärää pelkkien namien perässä, sotkee tämän asian varmaankin namien etsintään. Ensi kerralla otetään käyttöön nappulat ettei makkarat houkuta liikaa vouhottamaan.

Perjantai
Tänään ollaan vaan laiskoteltu ja nautittu lomasta + käyty parin tunnin ihanalla metsälenkillä.
Kokeilin Tupun kanssa viisaampien neuvojen jälkeen, kuinka jäljestäminen sujuu kun makkaroiden tilalla on kuivanappulat. Harmikseni namien vaihdos ei tuottanut ainakaan vielä toivottua tulosta ja T taas etsi pelkkiä herkkuja.

Lauantai
Tuossa about kuukausi sitten treenatessa hokasin, ettei Tupu osaa seisoa käskystä (lukuunottamatta tätä vapaata näyttelyseisontaa). Sitä ollaan siis opeteltu ja nykyään seisominen sujuu jo vallan mainiosti. Harjoittelimme sisällä seiso-istu-maahan -vaihdoksia sekaisin ja hyvin meni!
Päivällä iksi hirmuinen lumisade jonka takia ei meinattu päästä jäljestämään. Onneksi keli kuitenkin tasaantui ja vedin osittain hennon lumikerroksen alle jääneelle nurmikolle Julian ensimmäisen jäljen! Jälki oli reilu 5m pitkä ja jokaisella puolikkaalla tipuaskeleella oli nami. Julia jäljesti enkakertalaiseksi tosi hyvin ja pysyi koko ajan jäljen päällä, vaikka loppua kohden yrittikin rynniä palkalle. Pienellä pidättämisellä löytyi viimeisetkin askeleet ja päätepiste. Hirmuisten kehujen jälkeen Julia oli vähän ihmeissään että mitä tapahtui, ja nyt nukkuu tyytyväisenä oven edessä :)

Iltasella kokeilin Tupun kanssa oikein makkaramakkarajälkeä. Vedin omien askeleideni väliin makkaralla noin viisimetrisen janan enkä jättänyt muita houkuttimia, paitsi loppuun makkaranpalan jolla janan tein. Tupu jäljesti paljon paremmin alkuetsintöjen jälkeen ja jäljesti varsinkin loppuosan rauhallisemmin ja nokka kiinni maassa jäljen päällä! Onneksi emme tavoittele kunnon koemaista jäljestystä, jospa tuosta kehittyisi vielä mainio kotimakkarajäljestäjä! :D