Vieteltiin koirien kanssa taas viikonloppu maalla, eläintarhassa viiden koiran, linnun ja kalojen keskellä. Tupu meinasi taas saada slaagin kun näki pikkurotat (italianvinttarit) ja Julia juoksi tutulla tyylillään selän taakse piiloon "äiti AUTA!". :D

Sain itseäni niskasta kiinni ja kävin tekemässä ensimmäistä kertaa sen mitä piti tehdä koko kesä - talloin koirille jäljen. Sen verran laiskuus kuitenkin iski että vain Tupu pääsi nokkahommiin ja Jultsa sai tyytyä pelkkään tokoiluun ja remuamiseen pellolla.

Jäljestä tuli abööt 40 metriä pitkä, pari viikkoa sitten kynityllä pellolla ja nameja kylvin lähes jokaiselle askeleelle. Puolessavälissä tuli n. 30 asteen loiva käännös josta jälki jatkui taas suoraan. Pellolle mentäessä Tupu oli ihan täpinöissä kun pidin sen hihnassa, ja tutuilla käskyillä löysi jäljen alun loistavasti. Joissakin kohdissa sain pikkasen jarrutella neitosen menoa, kun höösääminen muuttui liialliseksi (johtui varmasti suureksi osaksi ihan liian hyvistä nameista, jotka melkein minäkin haistoin). Mutkaan tultaessa kakara lähti empimättä ihan oikeaan suuntaan! Näköjään tuo T jotain haistaa, vaikka välillä osaa kyllä olla suuremmanki luokan dille. Loppusuoralla oli pikkanen kiemurointi, mutta etenemistä haittasi varmasti tuulenmyräkkä joka perskale iski juuri kun päästiin töihin. Loppu ok.

Oli muuten pikkasen tyytyväinen omistaja tuon jäljen jälkeen. :D