Oli pitkästä aikaa sellaiset treenit joiden jälkeen tuntuu, että me ei enää ikinä treenata.
Koskaan.
Never ever.
Mutta tässäpä siis illan volinat. Ilman sitä veetutusta joka leijui illan yllä. :D

Julian ensimmäisessä treenissä ei itsessään ollut mitään vikaa, kyseessä yhdeksän esteen pyöritys. Julia hyppi hienosti, irtosikin jopa ja tassutteli puominkin päästä päähän vaikkakin ensimmäisellä kerralla hieman varoen (juu, se pelkää korkeita paikkoja). Pussi oli Julian mielestä joku ihan ufo, ja se piti ottaa muutamaan kertaan yksittäisenä. Rengas on myös vielä epävarma este, kutsuhyppynä menee loistavasti mutta muuten saatetaan tulla sivusta. Kepit olivat tämän radan bravuuri: nopeasti, varmasti, ja itsenäisesti!

Käytiin itsenäisesti kokeilemassa muutamaan kertaan pieniä ohjausjuttuja aidoilla ja putkella sekä kontakteilla. Keinulle tarvitaan paljon toistoja ja varmuutta, pikkasen pelottaa kun 'apua tää heiluu iiiik!' mutta tytskä menee kuitenkin tuen kanssa reippaasti päästä päähän. Loppupuolella kepit alkoivat tökkiä mutta saatiin yksi tosi loistava suoritus jonka jälkeen lopetettiin.

Toinen harjoitus käsitti viidellä aidalla ja putkella valssaamista. Meidän osalta oli kyllä niin rumaa menoa että, vaikka kyllähän jotkut kohdat meni ihan suht koht hyvin. Odotan innolla kesää ja treenejä ulkona, tuo kukkis tuo ilmiselvästi oman mörkönsä tekemiseen. Varsinkin meidän mamikselle.

Tupu kävi myöskin kokeilemassa joitain juttuja, erittäin kankeasti. Hurrataan kuitenkin aan kontakteille, vau! Meno ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin omissa treeneissä, tästä vedämme johtopäätöksen että menee huomattavasti paljon paremmin kun molemmat eivät ole mukana. Allekirjoittaneellakin pysyy hermot kasassa...