Kävin aamupäivästä vetämässä molemmille tytöille lyhyehköt makkarajäljet pellolle.

Julian jälki oli noin 10 metriä pitkä ja laitoin jokaiselle tipuaskeleelle palkan. Julia jäljesti oikein nätisti vaikka alussa oli pientä söheltämistä. Näin muutamien kertojen kokeilujen jälkeen Julia tuntuu hoksaavan nopeammin mitä harjoituksissa yritetään saavuttaa. Harmi kun kotosalla ei ole kunnon jälkimaastoja lähellä, pääsemme jälkeilemään vain muutamia kertoja kuussa.

Tupulle tein viitisen metriä pidemmän jäljen kuin Julialle. Tupu päätti jatkaa söheltämislinjalla mutta pienillä pakotteilla se oikea rauhallinen haistelutapa muistui mieleen. Eipä tässä oikeastaan mitään sen suurempaa huomauttamista, meidän jäljestäminen ei edelleenkään ole koemaiseen suoritukseen tähtäävää vaan pikemminkin hyvin kaukana siitä. Kunnon sunnuntaijälkeä!