Ja seuraavana päivänä eikun treenimään toisen koiran kanssa. Jospa omistajankin kunto pikkuhiljaa kohenee, kun tulee vähintään se kaksi kertaa viikossa jolkoteltua Viherlandialle ja takaisin. Neljä kertaa viisi kilometriä tekeekin jo ihan kivan viikkokävelymäärän ja siihen vielä lisänä henkihieverissä juoksu koiran perässä.

Mutta itse asiaan. Aloiteltiin jälleen viime viikon asioilla, irtoamisella hypyillä ja keinulla. Neljä peräkkäistä aitaa olivat tälläkertaa hieman lomittain, ja päässä olevasta apupalkkaajasta huolimatta T meni ja oli suorittamatta viimeistä hyppyä. Hinkkauksen hälkeen ok, myös vauhtia oli ja irtosihan neito ihan sievästi. Keinulla Tupu päätti juosta nopeasti toiseen päähän ja tästähän aiheutui rämähtäminen. Onneksi ei jäänyt traumoja, pikkuisen oli heti perään otetulla toistolla varuillaan mutta kolmas meni jo normaalisti.

Päätreeninä oli haltuunottoja ja heittoja pienellä radalla. Sarjan vaikein kohta, oikealta puolelta ohjatessa haltuunotto ja heitto aidalle josta abööt 180 asteen kulma takaakiertäen toiselle aidalle meni sellaiseksi plörinöksi että, kun allekirjoittanut möhli olan takaa. Pitäisköhän oikeasti harkita niitä ratatreenejä joissa harjoitellaan pelkiä kuvioita ilman koiria......
Saatiin loppujen lopuksi tämän kuitenkin jollainlailla onnistumaan ja loppuosa radasta menikin aivan nappiin. Ja vauhtiakin kuulema löytyi!

Nyt siis kotiläksyksi kiertoja ja heittoja ja takaavetoja ja lähettämisiä ja vääntöä ja kääntöä hypyillä.