Lsdflkjgdk kerrankin kun sitä leikkaa koirien kynnet niin pitäähän sitä vetää yksi pitkäksi - ja vielä juuri niistä kahdesta koirasta siltä, jolle kynsienleikkuu on ihan kauhea kokemus.

Tänä iltana oli siis vuorossa kynsien napsiminen. Yllättävän harvoin niitä itseasiassa tarvitsee leikellä, kuluvat kaikenlaisessa remuamisessa tosi hyvin. Tupu alistuu kohtaloonsa hyvin, mutta Julialle se on joku elämää suurempi katastrofi, varmaan niin monta kertaa tullut leikattua suoneen. Ja tänään sitten taas verta roiskui, oikein illan kunniaksi. Mutta kyllä hätä keinot keksii, villasukka koipeen ja ponkkarilla kiinni ja keittiöön etsimään sitä kaikkien suosittelemaa perunajauhoa. Itse en ole sitä ennen kokeillut, mutta kyllä kannatti! Koko episodista jäi vain yksi hailea punainen viiru lattiaan. Great!

Niin ja tosiaan, voisi ihan pikku vinkkinä mainita, että Juliasta on tullut minun koira. Suomennettuna siis päästään nyt kunnolla treenimään, varsinkin tokoilupuolella yritän kunnostautua. Hassua aloittaa seitsemänvuotiaan koiran kanssa kaikki ihan alusta :D Saas nähdä mitä tästä meidän työskentelystä tulee.