Whippi, JATin talvikausi alkoi ja samalla päättyi meidän melkein viiden kuukauden agitauko. Treeniajat ja -päivätkin viimein natsaavat niin, että päästään molempien koirien kanssa treenaamaan. Jospa blogikin heräisi viimein henkiin...

Kauden aloitti Tupu, jonka kanssa treenataan junnukisaavien ryhmässä. Ryhmä on hirmuisen mukava, varsinkin kun sen koko on alle 10 koirakkoa jotka vielä jaetaan puoliksi. Ensimmäisellä 'tutustumis'-kerralla aloitettiin etenemis- ja tuloharjoituksilla. Neljä aitaa suorassa linjassa ja päässä naminantaja, tällä treenattiin eteenlähettämistä, nopeutta ja vastaanottamista. Neitosella kaikki ok, tekniikka hallussa, rimat eivät tippuneet ja nopeuttakin löytyi.

Päätreeninä oli pikkuinen, 13 esteen radanpätkä. Tässä lähinnä katsottiin, miten jokainen ohjaa koiraansa, eikä radalla ollut mitään sen ihmeellisempää. Paitsi meidän kompastuskivi rengas. Tauko on tehnyt hallaa ja neiti hyppii taas sivusta. Este jätettiin meidän kohdalta kokonaan pois, ja treenattiin sitä yksittäisenä esteenä muutaman kerran. Muuten rata ok.

Meillä on tälläkertaa valitettavasti myös huonoja uutisia. Julia aloitti tiistaiaamuna vasemman takajalkansa klinkkauksen, eikä edelleenkään käytä sitä tai laske sille painoa. Koipi on tutkittu miljuunasti ylhäältä alas, anturoiden välit, kynnet, lihakset, selkä ja kaikki mahdollinen, mutta mitään ei löydy. Hankalammaksi asian tekee myös se, että Julia ei arista mitään kohtaa tai osoita, että nyt sattuu. Hirmuinen huoli, tämä epätietoisuus on ehkä pahinta. Maanantai-iltana käytiin vielä lenkillä ja neito remusi ihan tavalliseen tahtiin ja ennen nukkumaanmenoakin kaikki ok. Yön aikana on siis käynyt jotain, ken tietää mitä...
Lekuriaika jokatapauksessa varattu tälle viikolle, samalla kun rakit pääsee rokotettavaksi.