Ohjattujen treenien vuoro. Jo matkalla Viherlandialle Tupu oli ihan kyrsiintynyt kaikkeen, joten arvata saattaa miten meidän treenaukset menivät...

Aloitettiin hieman aikataulusta myöhässä keppiharjoituksella. Suoralla pätkällä muutama aita, kepit ja mutkaputki. Neito haki hypyn takaa kepit aivan mahtavasti, mutta vauhti oli pujottelussa kyllä ihan nollassa. Myös putken jälkeen kepeille lähetysa ok. Kepit väärältä puolelta ovat edelleen ihan siansaksaa molemmille, ehkäpä pitäisi joskus treenata myös sitä vasemmalta puolelta ohjausta.

Päätreeniniä oli ohjausjuttuja, takaakiertoja, takaaleikkauksia, eteenlähettämisiä, muutamalla aidalla ja putkella. Vaikka kuvio oli melko helppo, sain senkin kusettua aika taitavasti. Ohjaajassa vika, kun ei kerro minne koiran pitää seuraavaksi mennä.
Saatiin jokatapauksessa onnistunut toisto, kunhan allekirjoittaneen päähän, tai oikeastaan jalkoihin, ensin taottiin ettei tarvitse mennä niin lujaa. Positiivisenä mainintana hienot putkeenmenot, sehän jopa etenee itsekseen!

Oliko syy hitailuun huono päivä, muistissa olleet kammottavat sunnuntain treenit, lihasjumi, pitkät kynnet, yleinen veetutus tai tarve mennä tekemään tarpeita, who knows. Jospa ensi viikolla puhaltaa uudet tuulet.