Laiskottelun vastapainoksi tein Tupulle nenätöitä pellolle. Jäljestä tuli viitisentoista metriä pitkä ja iskin jokaiselle tipuaskeleelle namin, mielenkiinnosta kokeeksi josko Tupu jäljestäisi enemmänkin ihmisen jättämää jälkeä. Enkä olisi kyllä uskonut kuinka hyvin Tupu tästä suoriutui! Keskivaiheilla oli jotain epämääräistä sählinkiä mutta T jatkoi itsenäisesti hetken päästä matkaa oikeaan suuntaan. Kuono pysyi kokoajan maassa ja eteneminen oli rauhallistaja varmaa.

Vad kul!