Hyyyvin pitkästä aikaa kaivettiin aivansuperhypermageet tee-se-itse kepit nurkasta ja lähdettiin Tupun kanssa pujottelemaan. Ohjaajalle iski laiskuus ja jaksoin askarrella vain 6 keppiä maahan joten tehtiin vain pikkutreeni. Aluksi muutama toisto oikealta puolelta (ok keppien huteruuden ja huonon näkyvyyden huomioon ottaen), jonka jälkeen kokeilut vasemmalta. Ihan hyvin mutkittelu loppujen lopuksi meni, kaipaan vain niin kovasti kunnon kepukoita ja valoisaa+tilavaa treenipaikkaa. Sniif.

Julian kanssa tokotauko on tehnyt niin hyvää kuin huonoa: vauhtia ja innokkuutta oli paljon, mutta tekniikka muka valunut päästä pois. Seuraamispaikka oli alkuun vino ja peruasennossa hutilointia, muistuttelun jälkeen molemmat upeita. Seuraamisesta seisominen alkaa sujua jo hyvin, varmuutta täytyy saada lisää. Seuraamisesta maahanmenossa ensimmäiset toistot nopeita ja tarkkoja mutta sitten kävi jotain; käskyn jälkeen "no en todellakaan mee" ilme päälle ja koira jäi seisomaan. Pelkät yksittäiset maahanmenot tosi hyviä, mutta liikkeessä ei ottanut millään onnistuakseen. Vaihdoin lelupalkan namiin ja johan alkoi taas lyyti kirjoittaa. Yhden hyvän suorituksen jälkeen lopetettiin ja lähdettiin palloilemaan kotia päin.

Muihin aiheisiin, ilmoitin Tupun Hyvinkäälle agikisoihin heti tammikuun alussa, kolme starttia peräjälkeen. Se onkin sitten messarin jälkeen seuraava tapahtuma koirarintamalla. Ja jotta tokoiluinnostus saisi lisäpotkua, on tarkoitus ostaa Julialle tokon kisakirja viikonlopun näyttelystä. Jospa meidät nähtäisiin viimein vanhoilla päivillä myös tokokenttien puolella...