Lähdin Tupun kanssa Kennelkerhon tokotreeneihin, jotta päästäisiin vihdoin lähemmäs tavoitettamme eli syksyn möllikisoja.

Linkkimatka ja parin kilometrin kävelyosuuden ohitukset onnistuivat hyvin mutta kentälle päästyämme Tupua ei kiinnostanut enää mikään. Odoteltiin parisenkymmentä minuuttia jotta kaikki saapuivat paikalle, ja tässä ajassa T tylsistyi vielä enemmän.

Päivän aiheena oli perusasento ja suora sivulletulo mutta en saanut tuohon koiraan mitään tolkkua. Neiti oli koko tunnin ajan niiiin yhteistyöhaluton, laiska ja tympääntynyt ettei mitään rajaa. Edes namit eivät saaneet Tupua liikkeelle ja epätoivoinen motivointiyritys narupallon kanssa ei tosiaan ennalta arvattavasti tuottanut tulosta (Tupuhan ei siis leiki leluilla kuin kotona jos silloinkaan, muulloin kaikki lelut ovat yök).

Voitte siis kuvitella ettei tänään ollut meidän päivä. En ymmärrä mikä tuossa tilanteessa/kentässä on niin epämielyttävää ja paineistavaa, koska muualla Tupu toimii aina sitä paremmin mitä enemmän muita koiria on. Jospa myö ensi kerralla mennään Aholaitaan vain leikkimään ja tekemään kaikkea huippukivaa, jotta kentästä saadaan taas mukava paikka.

Niin ja yllätyshän ei tosiaan ollut että 7km pituisen kotimatkan ajan Tupu oli oikea mamman pikku enkeli...