Käytiin iltasella taas pyörähtämässä Aholaidassa, tarkoituksena mennä agilityharkkoihin. Kouluttaja ei tosin ilmestynyt paikalle, jotenka treenailtiin sitten muutamia kertoja A:n kontakteja ja madallettua pk-hyppyä sekä tottisjuttuja. Liikkeet olivat ihan hyviä, mutta oma titutus tarttui luultavasti koiraankin jolloinka se jokin puuttui.
Siis melkein agilityä - taas.

Kentältä kotiuduttua tulikin sitten seisoskeltua puolisentoista tuntia ulkosalla karanneen koiran kanssa. Täysin arpapelillä odoteltiin, josko omistaja saapuisi paikalle (oli autollaan aikaisemmin kierrellyt lähellä ja kysellyt näköhavaintoja, mutta siskoni ei ottanut yhteystietoja ylös). Juuri kotiinpäin lähdettäessä mies ilmestyi ja saatiin poika turvallisesti kotiin. Aika hyvä tsägä, tai jotain. :D