Päästiin taas Saanan keralla treenaamaan agilityä Aholaitaan. Rakennettiin yhdeksäntoista esteen radanpätkä jossa oli muutama tinkkaisempi kohta ja mm. välistävetoja, takaakiertoja ja putken "väärää" päätä. Molemmat mustista toimivat yllättävän hyvin, Juliakin oli suhteellisen fiksulla päällä eikä kaatanut kuin yhden aidan. Kepit sujuivat molemmilla kivasti kuin myös keinu, jolla on ollut pieniä ongelmia. Sen suurempaa mainittavaa ei tule mieleen, innokkaana odotetaan kesää ja sitä, että kenttä sulaa täysin ja pääsee täysillä päästelemään.

Pölkkärit ovat päässeet myös useampaan kertaan lenkkeilemään uusien tuttavuuksien kanssa. Tiistaina mukana oli viisi silkkiä ja kiinanharjakoira, illalla porukkaan lisättiin vielä yksi ärrieri ja tänään vaihteleva kahdeksan koiran jengi. Neidot pääsivät myös tutustumaan hurjan suloiseen, viisitoistaviikkoiseen pikkuiseen silkkipentuun, joka varsinkin Tupulle oli oikea ihmettelyn aihe.

(Kuvasaastetta tulossa ehkä myöhemmin...)

Sunnuntainen aamupäivä kului Prisman parkkihallissa Snapsi:n järjestämässä mätsärissä. Paikalle menin vain yleiseksi naulakoksi ja kuvaajaksi mutta pääsinpä kehäänkin, silkkiterrierineito Sagan kanssa. Ihanasta esiintymisestä huolimatta sijoitukset napsahtivat tänään muille, onnea menestyneille!

Keljosta lähdimme pienen lenkin kautta hakemaan omat koirani ja suuntasimme Saanan ja koirien kanssa Aholaidan kentälle treenaamaan agilityä. Alkajaisiksi jouduimme tosin hakaamaan kentällä olevan, noin kolmen sentin paksuisen peilijään rikki ja lapioimaan sen kentän laidoille. Tulipahan ohjaajien ainakin lämmiteltyä.

Rakennettiin pikkuinen rata jossa oli jokunen haastavampi kohta. Julian kanssa menimme suurinpiiretin kaksi estettä putkeen + palkkaus, jotta saadaan varmuutta tekemiseen. Kivasti se loppujenlopuksi meni, olosuhteisiin nähden. Tuppo taas oli unohtanut totaallisesti mitkä ne kepit oikein oin, mutta eteni ja kääntyi silti ihan ok. Viherlandian tyylistä tasoa kummankaan tekeminen ei silti ollut.

Loppuun vielä kuva kyyhkyläisistä, Tupusta ja silkkiterrierimies Foxysta.

© Saana Telkkälä

Tiistain treenit jäivät Tupulta ihan jumalattoman kylmyyden vuoksi väliin, allekirjoittanutta ei huvittanut lähteä tarpomaan tuntia Viherlandialle ilman talvivaatteita ja kunnon kenkiä, juosta kukkiksella tuntia koiran perässä ja kävellä lopuksi se tunti takaisin kotiin. Talvikausi päättyi siis vähän tönkösti, mutta onneksi molemmat koirat pääsivät vielä kerran liitelemään ennen noin kahden ja puolen kuukauden taukoa.

Suunnattiin siis perjantaina molempien piskien kanssa junnujen omiin feikkimölleihin. Rata oli ihan sujuva, muutama huomiota tarvitseva kohta muttei mitään ylitsepääsemättän vaikeita ohjauskuvioita. Ainut erityinen asia radalla oli pitkät estevälit, joita ei ole pitkään aikaan ollut tilanpuutteen vuoksi. Tupu aloitti maksit, meno ei ollut mitään kovin kaunista mutta virheettömästi päästiin toiseksi viimeiselle esteelle jonka ohjasin huonosti --> kielto. Vauhti oli nollassa eikä omistajallakaan riittänyt kunto mutta selvittiinpä alusta loppuun. Tahmeeta, tahmeeta, pitäisi sen kouluttajan olla huutamassa radanvarrella että pjärkele nyt tehkää kunnolla!

Julia pääsi jalkavammailutauon jälkeen liitelyn makuun ja tämä taisikin olla tähän mennessä pisin rata joka ollaan suoritettu. Alku meni tosi näpsäkästi, kontaktit olivat hyviä ja vauhtia piisasi. Kepeiltä oikein erityisplussa, voi viude kuinka upeata menoa! Loppupätkällä alettiin taas sössiä ja tuloksena jokunen kielto sekä yhden aidan kaato (joo, kyllä mun koira osaa hypätä!) mutta hauskaa oli! Julia myös irtosi ja eteni hyvin sitä vaativissa tilanteissa, jippii!

Tulokset eivät ole vielä tiedossa, mutta mitään päätä huimaavaa ei odoteta. :D Vähän lössöilymeiningillä vedettiin molemmat radat, nyt aloitetaan tokokausi ja jatketaan agilityn parissa taas toukokuussa!

Julia edelleen riekkumistauolla, joten tämäkin merkintä koskee Tupun viikoittaisia agiliitotreenejä. Edelliskerran superolo oli laimentunut reippaasti, ja siitä johtuen tipahdettiin taas maan pinnalle ja sössäiltiin radalla aivan tarpeeksi.

Aloiteltiin muutamalla toistolla keinulla ja kepeillä. Tupulla on ollut jonkunasteista 'pelkovarovaisuutta' kiikulla, mutta tänään se oli tipotiessään. Käytin ensimmäistä kertaa namialustaa kys. esteellä ja se ns. rentoutti Tupua ihan sikana. Neito pysähtyi hyvin käskystä, odotti varmasti keikausta ja tassutteli palkalle. Jokatapauksessa molempien täytyy saada varmuutta esteelle, itse pelkään että T ei pysähdy käskystä vaan tekee lentokeinun --> kammo, ja varmistelen ihan turhaan jo ensi askelilla. Kepeiltä ei sen suurempaa sanottavaa, hyvin pujotteli vaikka vauhtia olisi saanut olla hitusen enemmän.

Radalla oli joitain ohjauskuvioita, pitkästä aikaa pöytä sekä pidemipä esteiden välejä (ratapiirrosta ei valitettavatsi ole, tätä se teettää kun kirjoittaa merkinnät vasta vajaan viikon päästä treeneistä...). Ei saatu kunnon fiilistä ennen harjoitusta, joka ei toden totta mennyt niin kuin olisi kuulunut. Joissain kohdissa en ottanut koiraa tarpeeksi haltuun --> pitkiä kaarroksia ja ohituksia, useimmissa aikaista käskytystä vaativissa kohdissa en antanut koiran päästellä ja blablablaa. Joo, päästiinhän se rata alusta loppuun mutta ei se kovin kaunista ollut. Positiivisena mainintana kuitenkin kontaktit ja pöytä.

Ensi viikolla onkin vihonviimeiset talvikauden treenailut ja perjantaina vielä pikkumöllit joihin voisi mahdollisuuksien mukaan suunnistaa vaikka molempien kanssa.

Voi vitsi kuin kivat treenit! Tuli itsellekkin aivan sairaanupeenmakee olo kun koira toimi loistavasti, ahh.

Päästiin taas ensimmäisinä radalle, jossa oli jos jonkinnäköistä ohjauskuviota, takaakiertoa, valsseja, välistävetoja, heittoja... Kyseessä neljäntoista esteen pätkä (piirrustustaidoista ei sitten valiteta, mittasuhteet pyllyllään ja esteet todella näköisiä :D):

 

Murheenkryynimme, renkaan, otin kutsumalla (kaikilla kerroilla oikeaoppisesti suoritettu!) jonka jälkeen lähdettiin spurttaamaan suoralle. Ensimmäiset virheet tulivat siitä, että ohjaaja unohti radan, mutta kuviot jotka muistin menivät upeasti (ja vaikka välillä ohjasin päin permantoa, T meni juuri sieltä mistä pitikin... ). Vitos- ja kutosesteen välissä otin koiran turhan paljon haltuun, josta seurasi stoppi. Sulavammalla menolla eteneminen ihan mieletöntä, eikä oikeastaan kompuroitu sen koomin muualla! Toisesta kokeilusta ei mitään moitittavaa, ma olla ylpea (sitten sellainen sydänhymppä) !

Toisella puolella käytiin kolmisen kertaa puomilla, jossa edelleen hyvät kontaktin namialustan kanssa. Mentiin myös keppejä, tällä kertaa kuuden tikun sarjassa ja oijoijoijoi! Ihan sikahyvä vauhti ja tekniikka jokaisella otolla. Aivan mahtavaa. :):)

Meillä onkin liitelyä jäljellä enää kaksi kertaa + yhdet möllikokeilut. Sen jälkeen tulee tauko varmaan toukokuulle saakka, jospa vaikka vedettäis ne tokotreenit hihasta...

Jalkavammaisista (taas) päivää:

Julia meni ja onnistui repäisemään kyntensä aamulenkillä johonkin, tuloksena melkein kokonaan irronnut kynsi josta näkyvissä paljas verisuoni. Tällähetkellä koipi on paketissa, katsotaan täytyykö lähteä näyttämään lääkärille.

Me ollaan kyllä taitavia, pitkään neitoset olivat sairastamatta yhtään mutta nyt molempien tassut ovat joutuneet koetukselle. Mä en kohta mene enää ikinä aamulla ulos, kun juuri silloin tuntuu sattuvan kaikki haaverit. :D

Tällä hetkellä ollaan siis Toivakassa, vahdittavana omien böögien lisäksi viisi itskua, akvaario (ja pelottava monni) sekä yksi tipu. Visiitti tosin lyheni kolmesta päivästä kahteen, ja huomenna matkustellaan jo takaisin Jyväskylään.

Jotta koko blogi ei täyttyisi agilitystä, on aika kertoa meidän kuulumisia. Tupu ja Julia aloittivat pari viikkoa sitten viikonloppuna tiputtamaan karvojansa ja tällähetkellä leidit ovat aivan jörkyttävän näköisiä. Hyvän ajan valitsivat, tammikuu meneillään ja jos pakkasherra sattuu pistämään kylmät ilmat päälle niin rupeaa neidit pian tutisemaan.

Tulevaksi viikonlopuksi lähdetäänkin taas Toivakkaan rentoutumaan. Itselleni iski nakki, ja lauantaista maanantaihin on hoidettavana pienoinen lauma: neljä italianvinttaria, lintu, akvaario ja omat böögelöiset. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin lekoitella ja lenkkeillä kaukana kaikesta kauniissa talvisissa metsissä. Joissa ei jokainen minuutti tule ihmisiä (tai rekkoja...) vastaan.

Ja vielä loppuun pieni supina tokoilusta. Mulle on viimein iskenyt innostus ja Julian kanssa alkaa on melko hyvin hahmoteltu alokkaan liikkeet (paitsi hyppy). Liikkeestä maahanmenoon ja seisomineen tarvitaan enää varmuutta ja seuraamisen käännöksiin tiiviyttä jonka jälkeen voisin jopa kuvitella että mentäisiin mölleihin. Yksi ilta innostuin muistuttelemaan liikkeitä Tupunkin kanssa ja voutsi miten tyttö toimi! Ehkä me ei haudatakkaan tokohaaveita vaan koklataan jos yhteinen sävel löytyisi uudestaan. ;)

Taas tiistaiseen tapaan Tupun agitreenit. Omaan surkeat piirustustaidot, joten yritän kuvailla, millainen treeni vedettiin. Vaihteen vuoksi Tuija rakensi meille isomman, yhdentoista esteen radan: suorassa linjassa neljä aitaa joista kolmannen jälkeen melkein täyskaannös haastavalla kulmalla aan alta menevään putkeen. Putkesta melko suoralla linjalla kaksi hyppyä ja mutkaputki josta jatkettiin avokulmassa kepeille. Pujottelun jälkeen aa (edellä mainuttu hämyputki alla) josta suorassa linjassa hypylle ja takaakierto sivusuunnassa samassa linjassa olevalle viimeiselle hypylle. (Se saa papukaijamerkin joka ymmärtää miten kyseinen pätkä meni. :D)

(JÄLKIHUOM. Ylläoleva kuvas on täyttä hepreaa, joten väsäsin paintilla aivan upean, mahtavan ja todella oikeannäköisen ratapiirroksen, jonka voi tsekata osoitteesta http://i40.tinypic.com/tan0pu.jpg)

Alku meni hyvin, tosin putkeen käännyttäessä olisin saanut ottaa koiraa enemmän haltuun. Putken jälkeinen aita+aita+putkisuora meni hienosti ja T haki kepit hyvin. Pujottelu itsessään oli välillä kaameaa kun sekoitin koiran pään, mutta muutaman kertauksen jälkeen ok. Aalle meno ja kontaktit erittäin hyvät, kuin myös lopun takaakierto. Kakkoskierroksella saatiin alun putkikulmasta tosi hyvä ja kepitkin alkoivat pikkuhiljaa sujua. Vauhtia ja innostusta riitti ja itsellä aiiivan mahtava fiilis pikkuradan jälkeen!

Apukouluttajan kanssa otettiin muutaman kerran pussia (ei erityistä mainittavaa), puomia (hienot kontaktit namialustalla) ja meidän jatkuvaa kompastuskiveä, rengasta. Avustaja piti Tupua kiinni josta neiti tottakai veti pultit (sama koettu ennekin). Tällä sydeemillä ei saatu mitään aikaiseksi, joten otin muutaman kerran esteen kutsuhyppynä (ei onkelmia). Edelleen hinkataan siis oikeaa hyppykohtaa, yhtäaikaa mennessä T useimmiten loikkaa sivusta.

Ja kaiken lisäksi meillä oli naapurin personalvalokuvaaja Alina mukana, jossain välissä taitaa ilmestyä kuvasaastetta liitelystä. ;)

Oli pitkästä aikaa sellaiset treenit joiden jälkeen tuntuu, että me ei enää ikinä treenata.
Koskaan.
Never ever.
Mutta tässäpä siis illan volinat. Ilman sitä veetutusta joka leijui illan yllä. :D

Julian ensimmäisessä treenissä ei itsessään ollut mitään vikaa, kyseessä yhdeksän esteen pyöritys. Julia hyppi hienosti, irtosikin jopa ja tassutteli puominkin päästä päähän vaikkakin ensimmäisellä kerralla hieman varoen (juu, se pelkää korkeita paikkoja). Pussi oli Julian mielestä joku ihan ufo, ja se piti ottaa muutamaan kertaan yksittäisenä. Rengas on myös vielä epävarma este, kutsuhyppynä menee loistavasti mutta muuten saatetaan tulla sivusta. Kepit olivat tämän radan bravuuri: nopeasti, varmasti, ja itsenäisesti!

Käytiin itsenäisesti kokeilemassa muutamaan kertaan pieniä ohjausjuttuja aidoilla ja putkella sekä kontakteilla. Keinulle tarvitaan paljon toistoja ja varmuutta, pikkasen pelottaa kun 'apua tää heiluu iiiik!' mutta tytskä menee kuitenkin tuen kanssa reippaasti päästä päähän. Loppupuolella kepit alkoivat tökkiä mutta saatiin yksi tosi loistava suoritus jonka jälkeen lopetettiin.

Toinen harjoitus käsitti viidellä aidalla ja putkella valssaamista. Meidän osalta oli kyllä niin rumaa menoa että, vaikka kyllähän jotkut kohdat meni ihan suht koht hyvin. Odotan innolla kesää ja treenejä ulkona, tuo kukkis tuo ilmiselvästi oman mörkönsä tekemiseen. Varsinkin meidän mamikselle.

Tupu kävi myöskin kokeilemassa joitain juttuja, erittäin kankeasti. Hurrataan kuitenkin aan kontakteille, vau! Meno ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin omissa treeneissä, tästä vedämme johtopäätöksen että menee huomattavasti paljon paremmin kun molemmat eivät ole mukana. Allekirjoittaneellakin pysyy hermot kasassa...

Taas tiistaisten treenejen aika. Tursakkeessa oli ihanan paljon energiaa alusta lähtien ja päästiinkin heti isommalle harjoitteelle, kahdeksan esteen (aitoja, putki ja aa) pätkälle joka sisälsi takaakiertoja, heittoja, valssauksia ja muuta mukavaa. Ensimmäisellä yrityksellä saatiin taas sählättyä vaikka mitä, mutta loppua kohden saatiin vaikeammatkin kohdat sujumaan. Mun itseni täytyy vaan muistaa laittaa se pieni perkele päälle. Erityismaininta aan kontakteille, itsenäiselle etenemiselle, tiukoille mutkille ja n o p e u d e l l e!

Toisella puolella oli vuorossa yksittäisenä esteenä muuri ja pituus (ei ongelmia) sekö kepit. Niillä jankattiin taas pidemmän aikaan mutta saatiin kuin saatiinkiin pujotteluun nopeutta ja varmutta lisää kun ohjaaja oppi jotenkuten ohjaamaan.

Näistä Tupun pätkistä tulee aina hirveän lyhyitä ja tönkköjä ja sisällyttömiä...... :D