Päästiin taas Saanan keralla treenaamaan agilityä Aholaitaan. Rakennettiin yhdeksäntoista esteen radanpätkä jossa oli muutama tinkkaisempi kohta ja mm. välistävetoja, takaakiertoja ja putken "väärää" päätä. Molemmat mustista toimivat yllättävän hyvin, Juliakin oli suhteellisen fiksulla päällä eikä kaatanut kuin yhden aidan. Kepit sujuivat molemmilla kivasti kuin myös keinu, jolla on ollut pieniä ongelmia. Sen suurempaa mainittavaa ei tule mieleen, innokkaana odotetaan kesää ja sitä, että kenttä sulaa täysin ja pääsee täysillä päästelemään.

Pölkkärit ovat päässeet myös useampaan kertaan lenkkeilemään uusien tuttavuuksien kanssa. Tiistaina mukana oli viisi silkkiä ja kiinanharjakoira, illalla porukkaan lisättiin vielä yksi ärrieri ja tänään vaihteleva kahdeksan koiran jengi. Neidot pääsivät myös tutustumaan hurjan suloiseen, viisitoistaviikkoiseen pikkuiseen silkkipentuun, joka varsinkin Tupulle oli oikea ihmettelyn aihe.

(Kuvasaastetta tulossa ehkä myöhemmin...)

Sunnuntainen aamupäivä kului Prisman parkkihallissa Snapsi:n järjestämässä mätsärissä. Paikalle menin vain yleiseksi naulakoksi ja kuvaajaksi mutta pääsinpä kehäänkin, silkkiterrierineito Sagan kanssa. Ihanasta esiintymisestä huolimatta sijoitukset napsahtivat tänään muille, onnea menestyneille!

Keljosta lähdimme pienen lenkin kautta hakemaan omat koirani ja suuntasimme Saanan ja koirien kanssa Aholaidan kentälle treenaamaan agilityä. Alkajaisiksi jouduimme tosin hakaamaan kentällä olevan, noin kolmen sentin paksuisen peilijään rikki ja lapioimaan sen kentän laidoille. Tulipahan ohjaajien ainakin lämmiteltyä.

Rakennettiin pikkuinen rata jossa oli jokunen haastavampi kohta. Julian kanssa menimme suurinpiiretin kaksi estettä putkeen + palkkaus, jotta saadaan varmuutta tekemiseen. Kivasti se loppujenlopuksi meni, olosuhteisiin nähden. Tuppo taas oli unohtanut totaallisesti mitkä ne kepit oikein oin, mutta eteni ja kääntyi silti ihan ok. Viherlandian tyylistä tasoa kummankaan tekeminen ei silti ollut.

Loppuun vielä kuva kyyhkyläisistä, Tupusta ja silkkiterrierimies Foxysta.

© Saana Telkkälä

Tiistain treenit jäivät Tupulta ihan jumalattoman kylmyyden vuoksi väliin, allekirjoittanutta ei huvittanut lähteä tarpomaan tuntia Viherlandialle ilman talvivaatteita ja kunnon kenkiä, juosta kukkiksella tuntia koiran perässä ja kävellä lopuksi se tunti takaisin kotiin. Talvikausi päättyi siis vähän tönkösti, mutta onneksi molemmat koirat pääsivät vielä kerran liitelemään ennen noin kahden ja puolen kuukauden taukoa.

Suunnattiin siis perjantaina molempien piskien kanssa junnujen omiin feikkimölleihin. Rata oli ihan sujuva, muutama huomiota tarvitseva kohta muttei mitään ylitsepääsemättän vaikeita ohjauskuvioita. Ainut erityinen asia radalla oli pitkät estevälit, joita ei ole pitkään aikaan ollut tilanpuutteen vuoksi. Tupu aloitti maksit, meno ei ollut mitään kovin kaunista mutta virheettömästi päästiin toiseksi viimeiselle esteelle jonka ohjasin huonosti --> kielto. Vauhti oli nollassa eikä omistajallakaan riittänyt kunto mutta selvittiinpä alusta loppuun. Tahmeeta, tahmeeta, pitäisi sen kouluttajan olla huutamassa radanvarrella että pjärkele nyt tehkää kunnolla!

Julia pääsi jalkavammailutauon jälkeen liitelyn makuun ja tämä taisikin olla tähän mennessä pisin rata joka ollaan suoritettu. Alku meni tosi näpsäkästi, kontaktit olivat hyviä ja vauhtia piisasi. Kepeiltä oikein erityisplussa, voi viude kuinka upeata menoa! Loppupätkällä alettiin taas sössiä ja tuloksena jokunen kielto sekä yhden aidan kaato (joo, kyllä mun koira osaa hypätä!) mutta hauskaa oli! Julia myös irtosi ja eteni hyvin sitä vaativissa tilanteissa, jippii!

Tulokset eivät ole vielä tiedossa, mutta mitään päätä huimaavaa ei odoteta. :D Vähän lössöilymeiningillä vedettiin molemmat radat, nyt aloitetaan tokokausi ja jatketaan agilityn parissa taas toukokuussa!

Julia edelleen riekkumistauolla, joten tämäkin merkintä koskee Tupun viikoittaisia agiliitotreenejä. Edelliskerran superolo oli laimentunut reippaasti, ja siitä johtuen tipahdettiin taas maan pinnalle ja sössäiltiin radalla aivan tarpeeksi.

Aloiteltiin muutamalla toistolla keinulla ja kepeillä. Tupulla on ollut jonkunasteista 'pelkovarovaisuutta' kiikulla, mutta tänään se oli tipotiessään. Käytin ensimmäistä kertaa namialustaa kys. esteellä ja se ns. rentoutti Tupua ihan sikana. Neito pysähtyi hyvin käskystä, odotti varmasti keikausta ja tassutteli palkalle. Jokatapauksessa molempien täytyy saada varmuutta esteelle, itse pelkään että T ei pysähdy käskystä vaan tekee lentokeinun --> kammo, ja varmistelen ihan turhaan jo ensi askelilla. Kepeiltä ei sen suurempaa sanottavaa, hyvin pujotteli vaikka vauhtia olisi saanut olla hitusen enemmän.

Radalla oli joitain ohjauskuvioita, pitkästä aikaa pöytä sekä pidemipä esteiden välejä (ratapiirrosta ei valitettavatsi ole, tätä se teettää kun kirjoittaa merkinnät vasta vajaan viikon päästä treeneistä...). Ei saatu kunnon fiilistä ennen harjoitusta, joka ei toden totta mennyt niin kuin olisi kuulunut. Joissain kohdissa en ottanut koiraa tarpeeksi haltuun --> pitkiä kaarroksia ja ohituksia, useimmissa aikaista käskytystä vaativissa kohdissa en antanut koiran päästellä ja blablablaa. Joo, päästiinhän se rata alusta loppuun mutta ei se kovin kaunista ollut. Positiivisena mainintana kuitenkin kontaktit ja pöytä.

Ensi viikolla onkin vihonviimeiset talvikauden treenailut ja perjantaina vielä pikkumöllit joihin voisi mahdollisuuksien mukaan suunnistaa vaikka molempien kanssa.

Voi vitsi kuin kivat treenit! Tuli itsellekkin aivan sairaanupeenmakee olo kun koira toimi loistavasti, ahh.

Päästiin taas ensimmäisinä radalle, jossa oli jos jonkinnäköistä ohjauskuviota, takaakiertoa, valsseja, välistävetoja, heittoja... Kyseessä neljäntoista esteen pätkä (piirrustustaidoista ei sitten valiteta, mittasuhteet pyllyllään ja esteet todella näköisiä :D):

 

Murheenkryynimme, renkaan, otin kutsumalla (kaikilla kerroilla oikeaoppisesti suoritettu!) jonka jälkeen lähdettiin spurttaamaan suoralle. Ensimmäiset virheet tulivat siitä, että ohjaaja unohti radan, mutta kuviot jotka muistin menivät upeasti (ja vaikka välillä ohjasin päin permantoa, T meni juuri sieltä mistä pitikin... ). Vitos- ja kutosesteen välissä otin koiran turhan paljon haltuun, josta seurasi stoppi. Sulavammalla menolla eteneminen ihan mieletöntä, eikä oikeastaan kompuroitu sen koomin muualla! Toisesta kokeilusta ei mitään moitittavaa, ma olla ylpea (sitten sellainen sydänhymppä) !

Toisella puolella käytiin kolmisen kertaa puomilla, jossa edelleen hyvät kontaktin namialustan kanssa. Mentiin myös keppejä, tällä kertaa kuuden tikun sarjassa ja oijoijoijoi! Ihan sikahyvä vauhti ja tekniikka jokaisella otolla. Aivan mahtavaa. :):)

Meillä onkin liitelyä jäljellä enää kaksi kertaa + yhdet möllikokeilut. Sen jälkeen tulee tauko varmaan toukokuulle saakka, jospa vaikka vedettäis ne tokotreenit hihasta...